”Johtamisessa uskon luottamukseen ja avoimuuteen”
Meillä EY:ssä on paljon nuoria asiantuntijoita, joista moni ensimmäisessä vakituisessa koulutustaan vastaavassa tehtävässä. Tänä päivänä keskustellaan paljon niin sanotun x-sukupolven ja milleniaalien johtamisesta ja siitä, kuinka heidän ajatuksensa ja odotuksensa työelämästä eroavat meidän vanhempien sukupolvien kokemuksista. Onkin totta, että meille hieman vanhemmille uralla eteneminen, tittelit ja palkankorotukset ovat saattaneet aikoinaan olla keskeisiä työelämän arvoja siinä missä nuorempien kohdalla korostuvat nykyään työn merkityksellisyys ja oma kehittyminen.
Vaikka eroavaisuuksia eri sukupolvien välillä löytyykin, oman kokemukseni perusteella sanoisin, että asiantuntijaorganisaation johtamisessa moni keskeinen oppi ja periaate pätee sukupolvesta riippumatta.
Motivoi, kehitä ja näytä suuntaa
Mielestäni johtaminen lähtee luottamuksesta. On tärkeää, että asiantuntijoihin ja heidän osaamiseensa luotetaan, heidän annetaan käyttää tätä osaamistaan ja sen annetaan myös kehittyä ja kasvaa. Asiantuntijuus karttuu koko elämän ajan ja uuden oppiminen motivoi asiantuntijatyössä. Nykyään puhutaan usein ”koutsaamisesta” ja mielestäni se tiivistyy motivoimiseen, kehittämiseen, suunnan näyttämiseen ja palautteen antamiseen.
Itse ajattelen, että olisi tavallaan hassua haalia organisaatioonsa alansa parhaita osaajia, ja olla sitten hyödyntämättä tätä asiantuntijuutta. Tässä työssä onkin oppinut nopeasti, ettei kukaan voi aina itse selvittää ja tietää jokaista yksityiskohtaa, sellaisessa vain uuvahtaa nopeasti. Teemme työtä huippuasiantuntijatiimeissä: asiantuntijuus on keskeinen tuotteemme ja tiimiläisten osaamiseen on luotettava.
En ylipäänsä usko käskyttämiseen tai mikromanageeraamiseen. Omassa johtamisessani keskityn suunnan ja tavoitteiden antamiseen, ja itse toteutuksen jätän sitten tiimiläisten vapaisiin käsiin. Tavoitteenani on mahdollistaa työntekijöille sellaisia työrooleja, jotka he kokevat motivoiviksi ja mielekkäiksi, ja joissa heillä on riittävästi valtaa ja vapautta käyttää asiantuntijuuttaan.
Kun tässä onnistuu, myös liiketoiminnalliset tavoitteet täyttyvät, ja itse myös edellytänkin sitä. Tässä mielessä liiketoiminta on kuin tulosurheilua: kun annetaan vapautta, niin odotetaan vastuuta, ja liiketoiminnassa se tarkoittaa myös tuloksia.
Avoimuus on kaiken perusta
Jotta asiantuntija voisi onnistua työssään, on hänen oltava perillä siitä, missä mennään, mitä tehdään ja ennen kaikkea miksi. Avoin tiedonjako onkin asiantuntijaorganisaatiossa erityisen tärkeää ja sen merkitys vain korostuu etenkin nuorempien sukupolvien kohdalla, jotka ovat kasvaneet globaalien tietoverkkojen, reaaliaikaisen tiedonkulun ja läpinäkyvyyden aikakaudella.
Lähtökohtaisesti kommunikointia ei ole koskaan liikaa. Kaikki tieto ei välttämättä ole kaikille tarpeellinen tai hyödyllinen, mutta tärkeintä on, että ihmisiltä ei tarkoituksellisesti blokata tietoa. Valitettavasti olen nähnyt sellaistakin johtamista, joka perustuu tiedonjaon rajoittamiseen ja jossa omaa valta-asemaa pönkitetään pitämällä kaikki tieto itsellä. Asiantuntijaorganisaatiossa tällainen vaikuttaa väistämättä paitsi työilmapiiriin ja työntekijöiden motivoitumiseen, myös viime kädessä työn tuloksiin.
Viestinnässä uskon myös suoruuteen, niin hyvien kuin ikävämpienkin asioiden kohdalla, sillä usein kiertely ja kaartelu vain hämärtävät viestin todellista sanomaa. Kehua saa ja pitää silloin kun on sen paikka, sillä vahvuuksien päälle on hyvä rakentaa ja niitä vahvistaa, mutta myös rakentava ja kehittävä palaute on annettava suoraan, vaikka välillä ihmisen mieli mielellään lykkäisikin epämiellyttävien asioiden käsittelyä. Epäonnistumiset ovat oppimiskokemuksia ja niitä tarvitaan, jotta asiantuntija voi kehittyä, ja suurin hyöty saadaan, kun epäonnistumisen pystyy identifioimaan ja korjaamaan viipymättä. Viime kädessä tämä hyödyttää myös aina itse organisaatiota.
Johtamiskulttuurin avoimuutta voidaan mielestäni tukea myös fyysisillä ratkaisuilla. Omassa organisaatiossamme olemme pyrkineet rakentamaan työskentelyolosuhteet, jotka poistavat turhaa hierarkiaa. Meillä ei ole mitään ”johtajien kerrosta”, vaan kaikki työskentelevät nykyään yhdessä ja samassa tilassa. Kenelläkään, edes toimitusjohtajalla, ei ole omaa huonetta tai edes pöytää, eikä muitakaan perinteisiä statussymboleja, kuten autopaikkoja tai parempia puhelimia. Meillä tämä on edistänyt tiedonkulun välittömyyttä ja saanut työntekijöiltä paljon positiivista palautetta.
Mikko Äijälä
toimitusjohtaja
EY Suomi