Vuoden Nuori Johtaja 2019 -kilpailun suojelija on AaltoEE:n toimitusjohtaja Pekka Mattila!
Pekka valikoitui tehtävään asiantuntemuksensa kautta: hänellä on kokemusta monista erilaisista johtamisen osa-alueista ja tilanteista ja hän tuo asiantuntemuksensa napakasti ja selkeästi esille. Tohtoriksi hän on väitellyt muutosjohtamisesta ja muutosvastarinnasta.
Päivätyönään Aalto University Executive Educationin toimitusjohtajana toimiva Mattila toimii myös useiden yritysten hallituksissa ja on aktiivinen luottamustoimija.
Vuosien mittaan Pekka Mattila on toiminut neuvonantajana ja valmentajana yli 270 pohjoismaiselle tai kansainväliselle suurelle ja keskisuurelle yritykselle, keskeiselle julkisen sektorin organisaatiolle ja järjestölle. Hän on kansainvälisesti kysytty puhuja erilaisissa vaikuttajatapahtumissa ja seminaareissa. (Lähde: Aalto-yliopiston ihmiset)
Kilpailua vetävä Susanna Issakainen kävi haastattelemassa Pekkaa toukokuisena perjantaina, lue haastattelu alta tai katso video artikkelin lopusta!
Pekka Mattila, esittelisitkö itsesi pikaisesti?
Pekka Mattila, AaltoEE:n toimitusjohtajana nyt kahdeksan vuotta, sitä ennen konsulttimaailmassa ja 11 vuotta finanssialalla erilaisissa kehittämis- ja johtamistehtävissä. Johtaminen on ollut päätyötä jo hyvin pitkään, pitkälle toistakymmentä vuotta. Oma tausta on enemmän työelämän sosiologiassa, väittelin muutosjohtamisesta ja muutosvastarinnasta.
Millainen on Pekka Mattilan näkemys esimerkillisestä johtajasta?
Yleispiirteet eivät ole muuttuneen mihinkään vuosien aikana. Esimerkillinen johtaja on ensinnäkin oma itsensä. Hän on kotonaan itsensä kanssa. Hienosti sanotaan, että autenttinen. Johtaja on sama henkilö töissä ja vapaalla, hän ei koe olevansa missään roolissa. Sellaiset johtaja kestää. Toisaalta taas esimerkillisellä johtajalla on vahva pyrkimys oikeudenmukaisuuteen. Se on asia, jossa me jokainen mokataan välillä, ja me ei saada sitä sataa prosenttia. Mutta vahva pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja reiluuteen kaikissa tilanteissa. Kolmas asia on ennakoitavuus. Se, että kaikki ympärillä tietää, että tällaisissa tilanteissa odotettavissa on tällainen reaktio. Ja sitten osaa itsekin ennakoida, osaa ottaa johtajuutta itselleen kun tietää, että miten meillä toimitaan ja mikä on sitä meidän porukan haluamaa toimintaa. Jolloin jokainen voi olla omassa työssänsä johtaja myöskin.
Mihin nykypäivänä erityisesti tarvitaan johtajuutta?
Suomen kieli on yleensä rikas, mutta johtamisessa se on köyhä. Meillä ei ole sitä leadership ja management -erottelua. Managementin hoitaa tällä hetkellä paljon erilaiset tietojärjestelmät ja koneet ja siihen meillä on paljon apuvälineitä. Mutta leadershippiä ei voi korvata oikein millään. Se on loppujen lopuksi kykyä innostaa ja energisoida ihmisiä, saada aikaan yhteistä toimintaa. Ja aikana jona meillä on koko ajan erilaisia virikkeitä, koko ajan on uusia kiiltäviä esineitä kulman takana on tärkeää, että joku muistuttaa meitä siitä, mikä on se meidän suuri haave, jota kohti kaikkien pitäisi mennä.
Millainen johtaja onnistuu tässä johtamisessa?
Johtaja, joka on riittävän lähellä ja pikkusen kaukana kuitenkin. Sellainen, joka antaa muille tilaa, joka pystyy kuitenkin luontaisesti nousemaan tietyllä tavalla auktoriteetiksi. Ja ennen kaikkea, joka on vahva viestijä. Joka pystyy myönteisesti vaikuttamaan muihin ihmisiin.
Mitkä ovat suurimmat trendit johtamisessa?
Itselläni on vähän kaksijakoinen suhde trendeihin. Yritän aina omaakin porukkaani kannustaa siihen, että ei mennä minkään päivän maun tai kauden maun mukaan. Asioita tulee ja menee mutta sitten on kestäviä asioita. Ehkä sellaisia isoja, oikein pitkiä virtauksia, mitä trendillä tietyllä tavalla tarkoitetaankin, että se ei ole muotioikku vaan virtaus, liittyy siihen, miten työ on muuttunut. Monet meidän johtamisen keinot liittyy edelleenkin siihen, että olemme työssä samaan aikaan, samassa paikassa. Ja monet perinteiset esimiestyön työkalut tulevat sellaisesta ajatuksesta, että on yhteinen kohtaamispiste, jonne tullaan ja mennään suurinpiirtein samaan aikaan. Nykyään kuitenkin tiimitkin on usein hajallaan, ne on maantieteellisesti hajallaan, ne on eri aikavyöhykkeillä, on ihmisiä jotka tapaavat toisiaan hyvin harvoin kasvotusten. Tällä hetkellä iso kysymys on se, miten synnyttää yhteisyyden tuntua tällaisessa maailmassa, jossa ei voida olla koko ajan kaikki samassa huoneessa, samassa tiimipalsussa.
Millä kannustamme nuoria ottamaan vastuuta ja lähtemään johtajuuspolulle?
Tuo on kauhean kiinnostava kysymys, koska itseasiassa monien tutkimusten mukaan esimiesasemien ja johtaja-asemien tavoittelu ei ole enää ehkä niin suosittua kuin ennen. Moni ihminen kokee, että haluaa mieluummin olla asiantuntijaroolissa ja paras spesialisti kun olla se hallinnoija, joka joutuu hoitamaan myös niitä ikäviä tilanteita, joita johtajuuteen ja ihmisten välisiin asioihin usein liittyy. Tämä on kysymys, johon monella työpaikalla etsitään vastausta.
Kyllä musta tuntuu että se paras tapa lähteä kasvamaan johtajana on saada ensituntumaa aika turvallisessa yhteisössä. Esimerkiksi monet opiskelijajärjestöt ja tämän tyyppiset taustat – ne on olleet monelle niitä korkeakouluja. Itselleni myöskin, nimenomaan järjestötoiminta on ollut se mistä johtamis- ja esimiesura lähti liikkeelle. Tällaisia matalan kynnyksen alustoja pitäisi olla paljon enemmän.
Mihin erityisesti kiinnittäisit huomiota ottaessasi ensimmäisiä askelia johtajuuspolulla?
Tärkeintä on kysyä itseltään, että miksi haluan johtajaksi. Mikä on se syy. Että jos haluaa johtajaksi sen takia, että se kuulostaa hienolta, sillä voi päteä, se tuo etuja, niin ne on tavallaan vääriä syitä lähteä johtajaksi. Eikä sellainen johtaja, vaikka olisi muuten kuinka hyvä tyyppi, tahdo menestyäkään. Mikä on se, joka ajaa minua siihen, uskonko, että vaikutan ympäristöön ja maailmaan vielä myönteisemmin olemalla muiden ja joukkojen johtajana kärjesssä ja innostamassa, kuin että tekisin vain yksin. On tärkeää pohtia sitä, mikä ajaa itseä.
Mitä olisit toivonut, että sinulle olisi sanottu siinä vaiheessa, kun lähdit ensimmäistä kertaa pohtimaan johtajuutta ja lähdit johtajaksi?
Ne asiat, joissa olisi toivonut jonkunlaista starttipakettia, ne liittyvät siihen, mikä on se siirtymä omasta asiantuntijuudesta johtajaksi. Se on myös aika kipeetä: en olekaan enää paras kaikissa asioissa ja aika menee muihin juttuihin – mun pitää tietää kaikesta vähän sen sijaan että ennen tiesin jostakin asiasta hirveän paljon, mutta se oli aika yksittäinen asia. Se on aika kipeä siirtymä. Toinen neuvo, joka tässä tulee mieleen on se, että pitää lähtökohtaisesti toimia omien arvojen mukaan ja miten on oikein. Kypsyminen johtajana liittyy usein just siihen, että uskaltaa olla oma itsensä, uskaltaa edustaa jotakin. Uskaltaa hyväksyä myös sen, että joskus joitain tilaisuuksia menee ohi sen takia, että haluaa toimia jonkun periaatteen mukaan. Ja sekin on voitto! Että on uskollinen myös itselleen.